Syyskuu 07

23.9. Metsäretkiä

Viime viikkoina olen silloin tällöin päässyt perheeni kanssa metsäretkille. Metsässä on valtavan paljon uusia hajuja, ihan erilaisia kuin normaaleilla lenkeillä.
Toisten koirien hajuja en niinkään ole kuonooni saanut, mutta monia muita mielenkiintoisia, mistähän lienevätkään peräisin. Metsässä on minusta tosi jännää ja olenkin suunnattoman innoissani, kun näen perheeni varusteista, että ollaan lähdössä luontoon.
Silloin en millään malta odottaa aloillani, että he saavat kaikki mielestään tarpeelliset valmistelut tehtyä. Juoksen ja hyppelen heidän ympärillään kuulemma aivan villinä! Se on sitä elämisen riemua - joskus koirapoikana oleminen on vielä tavallistakin hauskempaa. 

Koiran itsetunto saa aimo harppauksen eteenpäin. 

7.9. Paluu arkeen

Nyt tuntuu koirapojasta siltä, että on palattu samanlaiseen arkeen, jota elin nykyisessä kodissani ensikuukaudet. Ihmislaumani kaikki jäsenet lähtevät lähes joka päivä "töihin tai kouluun" ja minä jään ihan yksin vahtimaan kotiamme. Vaikka vahtiminen on kivempaa, kun edes joku muukin on perheestä paikalla, hoituu se toki minulta jo yksinkin. Olenhan jo täyttänyt 10 kuukautta! Lenkillä käydessämme olen varsin kiinnostunut muista koirista ja osoitan kiinnostukseni kuulemma välillä turhan äänekkäästi. Niinpä olen joskus saanut taas tehdä "tuttavuutta" vesipyssyn kanssa, joka oli pitkään jo ihan poissa käytöstä.

Pari kertaa olemme käyneet "kursseilla" kentällä, jossa on tosi paljon muitakin koiria. Siellä en kyllä vielä ole malttanut keskittyä oikein mihinkään muuhun, kuin toisiin koiriin. Edes yleensä vastustamattomat hirvenlihaherkut eivät siellä riitä kilpailemaan mielenkiinnostani lajitovereideni kanssa. No, enhän minä tyhmä ole. Tiedän, että hirvenlihaa saan silloin tällöin kotonakin, mutta muita koiria ei siellä vielä ole koskaan näkynyt. Joten asiat tärkeysjärjestykseen!