Helmikuu 08

17. helmikuuta

Hieno talvipäivä :). Tänään jo aamulenkillä pääsin pyörimään uudessa, puhtaassa lumessa. Tosi mukavaa tällaisen talvesta nauttivan koirapojan mielestä.

Ja sitten hieman myöhemmin pääsin koko perheen kanssa yhdessä ulkoilemaan ihan minulle uuteen paikkaan, jossa paljon pieniä ihmisiä kiipesi vaivalloisesti ylös isoa mäkeä ja tuli sitten vauhdilla alas. Kuka minkäkinlaisella välineellä, enimmäkseen kyllä pulkalla.
En oikein ymmärtänyt, mikä siinä oli niin  mukavaa. Mutta ihmisillä on niin paljon huveja, joita me koirat emme ymmärrä...

Minä sain tutustua sen mäen ympäristöön ja siellä riittikin nuuskittavaa! Minusta siellä oli niin jännittävää, etten millään malttanut olla koko aikaa hiljaa, vaikka ihmiseni kuinka yrittivät minua rauhoitella. Ja kaiken huipuksi siellä vielä paistettiin makkaraa, josta minäkin sain hiukan maistaa.
Herkkua, nam!
Toivottavasti pääsen sinne vielä uudestaankin.

11. helmikuuta

No niin, taas on ulkona vetiset kelit. Ja liukasta. Onneksi on edelleen tämä jatkuva neliveto. Kyllä sillä pärjää, vaikka vähän luistaakin. Viikonloppuna on aina mukavaa (vaikka toisaalta vähän rasittavaakin) kun oma väki on melkein koko ajan kotona tai ottaa minut mukaansa, jos lähtee jonnekin. Lepäilyajat jäävät kyllä välillä lyhyiksi, mutta käytän ne sitäkin tehokkaammin. Joskus olen herännyt siihen, kun ihmiseni nauravat ääneen minulle, kun nukun tassut taivasta kohti. Aika epäkohteliasta näin koirapojan näkökulmasta, mutta en silti viitsi valittaa.

Viime viikolla pääsin maistamaan taas uusiakin herkkuja - ne olivat kuulemma laskiaispullia. Sain vain ihan pikkuisen, kun ne eivät kuulemma ole oikein terveellisiä koirille - eivätkä ihmisillekään. Mutta hyvää oli. Nam ;) 

2. helmikuuta

Takkamakkaraa?
Puhuvat paljon takkamakkarasta. Minä en aluksi ymmärtänyt mistä on kysymys, mutta pian se selvisi...

Ensin yhteen huoneeseen haetaan ulkoa (kuulemma varastosta) korillinen puita. Minä saan tutustua niihin hyvin varovaisesti. Jos vain vähänkään yritän purra tuohta, niin heti tulee komento: nyt riittää!

Joka tapauksessa yhdessä kotini huoneessa on luukku, mihin näitä puita aina silloin tällöin laitetaan. Ja roskia (jotkut kuulemma pitäisi kierrättää, älkää siis kertoko kellekään).

Ja sitten sinne laitetaan tuli.
Se on erikoinen tapaus: aluksi ei näytä eikä tunnu juuri miltään, mutta hetken kun tuli on ollut siellä luukussa, niin kyllä lämmittää. Minusta liikaakiin.

Mutta, niistä takkamakkaroista.... Tällä yhden huoneen kuumalla luukulla on se ihmeellinen merkitys, että kun sinne laitetaan kepin päässä noita "takkamakkaroita", niin siellä niiden tuoksu herää.
Niistä tulee oikein tuoksumakkaroita.:)

Kun makkarat otetaan luukusta pois, se tuoksu on aivan sanoin kuvaamaton... Koirapoika ei voi ymmärtää, että kuumassa luukussa makkaroita hetken pitämällä tulee hetkessä niiiiin herrrrkullinen aromi...

Sain vähän maistaakin sitä... niin hyvää, ettei... (tiedätte varmaan) 

Lue myös tammikuun blogi>>