Heinäkuu 08

25. heinäkuuta

Nyt ollaan oltu lomalla koko perhe. Ensin lähdettiin Powerparkiin, mukavaan hirsitaloasuntoon. Sää siellä ei oikein suosinut, sataa tihuutteli vettä melko usein. Mutta ihana koirapuisto siellä oli! Sai juosta vapaana niin paljon kuin jaksoi. Ja minähän juoksin, viileämpi juostakin kun oli turkki kosteana. Perheemme pienimmäinen kierteli jotain kovaäänisiä huvipuistolaitteita, mutta niistä en minä välittänyt.

Seuraavaksi mentiin Vaasaan. Sieltä löytyi kylpylähotelli, jossa saivat myös koirat yöpyä. Ja kyllä siellä koiria ja lapsia olikin. Pääsin mm. nuuskimaan paria pikkuruista pommia sekä ihan rotukaveria, kleinia.

Vaasassa mentiin myös kyläilemään kasvattajani luo. Se oli jännittävää! Muistin kyllä emäni Lillyn ja entiset kaverini Napin ja Lotan. Mutta nekin muistivat minut ja pitivät minut tarkasti komennossa ihan kuin olisin aina vain se pieni Hese-pentu! Mutta kivaa meillä oli, joskin ihana oli päästä taas oman kodin turvaan ja rauhaan melkein viikon reissun jälkeen.

18. heinäkuuta

 Kärpäset ja hyttset kiusaavat
Aivan viime päivinä olen saanut taas keskittyä yläilmoissa liikkuvien otusten kiinniottamiseen. Ovat kuulemma joskus kärpäsiä.., joskus hyttysiä.. ja joskus jopa paarmoja.
Ihmisetkään eivät tunnu niistä kauheasti pitävän.
Jos pääsisin vapaaksi, pitäisin todella niiden pyydystämisestä / haukkaamisesta.

Välillä olen taas saanut olla tunnin - pari.. tai joskus kolmekin sisällä. Oikein helpottaa, kun saa olla rauhassa.
Kuulemma perheen tytöllä on Kokkola Cup -turnaus.
Mikä lie.....
Innoissaan sinne lähtevät - ja joskus iloisina ja joskus surullisina palaavat. En ymmärrä voitoista eikä tappioistakaan mitään... ei sillä väliä.) Palloja kyllä yritän ottaa kiinni.

16. heinäkuuta 

Koirapojan päivät sujuvat mukavasti näin kesällä. Ihmiset tuntuvat olevan hieman tyytymättömiä tämän kesän säihin, mutta minä en valita.
Ihan kaatosateessa en minäkään tykkää lenkkeillä, mutta pienet tihkusateet tai pilvinen ilma ei haittaa yhtään.
Päinvastoin, silloin ulkoilu on paljon virkistävämpää kuin paahtavassa auringonpaisteessa. Aurinkoisina päivinä pääsen onneksi yleensä pihalla  valtavan trampoliinin alle varjoon.
Jos sinne vielä käy vilvoittava tuulenvire, on sieltä oikein mukava tarkkailla ympäristöä ja vahtia, ettei pihallemme tule kutsumattomia vieraita.

Sisällä yritän edelleen innolla saada varastettua jonkun perheenjäseneni vaatekappaleen.
Siinä kun onnistuu, niin saa aika usein jonkun innostumaan takaa-ajoleikkiin. Se on minusta hauskaa.
Tänäänkin emäntäni piti varomattomasti vaatekaapin ovea auki ja sain napattua sukan :). Pari kertaa hän on yllättänyt minut etsimästä mielenkiintoista ryöstettävää jopa makuuhuoneen pöydältä. Sieltä on kyllä pitänyt tulla aikamoisella kiireellä alas... Vaikka tiedän, että siitä tulee toruja, täytyy elämässä joskus ottaa pieniä riskejäkin.

 Lue myös kesäkuun blogini >>