Toukokuu
27. toukokuuta
Huh hellettä!
Laumani ihmisjäsenten mielestä ihanan aurinkoinen ja lämmin päivä. No jaa, heillä ei olekaan tällaista komeaa turkkia kuten minulla. Minä suosin tänään ulkona varjopaikkoja. Siis sitten, kun pääsin ihmisteni kanssa pihalle. Yrittivät mokomat ensin mennä "pihatöihin" ilman minua. Mutta minä poika haukuin sisällä niin äänekkäästi ja pitkään, että heidän oli pakko hakea minutkin mukaan. Miten muka muuten olisin voinut vahtia heitä kaikilta ohikulkevilta koirilta, rullaluistelijoilta, lastenvaunuilta, mopoilta ja muilta vaarallisilta ilmiöiltä?
Ulkona on nykyään ihan hirmu paljon pieniä eläimiä, hyönteisiä kuulemma. En oikein tiedä, miten niihin pitäisi suhtautua. Yksi pörisevä sellainen oli päässyt sisällekin tässä pari päivää sitten. Minä menin tietysti tutkimaan sitä, mutta se ei ollut ollenkaan kohtelias. Tarrautui turkkiini ja kun hätistelin sitä tassuillani kauemmas, se mokoma pisti minua tassuun! Minusta tassuun sattui ihan vähän, mutta sain emännältäni jonkun tabletinpuolikkaan makkaraan kätkettynä. Kuulemma siltä varalta, että olisin "allerginen ampiaisille". Hmm. No, tänään sitten yritin lähestyä terassillamme yhtä pientä siivekästä jälleen koiramaisen kohteliaasti häntääni heiluttaen. Se lähti lentoon ja emäntäni purskahti nauruun. Ilmeisesti siis kärpäsiä ei kuulu lähestyä niin. Mutta mistä minä olisin voinut tietää - tämä on elämäni ensimmäinen kesä. Tähän mennessä vaikuttaa ihan lupaavalta, vaikka ulkona onkin niin paljon nuuskittavaa, että tällainen kasvuikäinen koiranpoika meinaa ihan uupua.
24. toukokuuta
Eläinlääkärissä. Pääsin jälleen autoilemaan. Menimme kuitenkin aivan outoon paikkaan ja minua vähän kummastutti, kun jokainen perheenjäseneni halusi vuorotellen pitää minua sylissä ja rapsutella. Eivät ne yleensä niin paljon rapsuttele.
Menimme outoon huoneeseen ja kummallista oli, kun minut laitettiin pöydälle. Entuudestaan tuntematon setä vähän minua rapsutteli ja sitten halusi tutkia hampaitani. Pian etutassuni ympärille laitettiin jokin nauha ja sen jälkeen setä tunnusteli tassuani. Tämän jälkeen kävi vähän kipeää, kun tassuuni pistettiin piikillä. Vaikka yritin pysyä mielenkiintoisessa paikassa herellä, nukahdin pakostakin.
Kun noin 20 minuutin kuluttua heräsin (takamukseen pistettyjen herätys- ja särkypiikin jälkeen), säikähdin kovasti, kun olin oudossa paikassa. Omistajallani oli vaikeuksia pitää minua pöydällä, kun niin säihdähdin... Suussani tuntui oudolta. Kieleni tunsi, että pari kulmahammastani (maitohampaat) oli lähtenyt sillä välin. Ja takamustani kutitteli pitkin iltaa. Muuten voin loppuillan ihan normaalisti.
23. toukokuuta
Lähtiessään taas jonnekin ilman minua ihmiseni jättivät onneksi minulle kivaa puuhaa. Kyllä he useinkin jättävät jotain lelujani, mutta tänään oli taas vaihtelua. Oletteko tienneet, että vessapaperirullasta tulee tosi monta pientä paperinpalaa, kun ensin repii sen pois rullalta ja sitten silppuaa? Tosi huomaavaista heiltä, jos kerran minua ei muka voi ottaa mukaan.
Tänään näin kyllä ulkoillessani paljon tuttuja, niin kaksi- kuin nelijalkaisiakin naapureitamme. Mukavaa aina välillä vaihtaa kuulumisia. Mutta iltaruuan jälkeisellä lenkillä minua hieman pelotti. Ihan hiukkasen vain, mutta kuitenkin. Olin jo aiemmin nähnyt sen ikkunasta enkä pelännyt ollenkaan. Mutta lähietäisyydeltä ja minun korkeudestani tarkkailtuna se oli kyllä aika hurjan näköinen vekotin. Emäntäni sanoi, että se on vain lakaisukone, joka puhdistaa kaduilta roskia. En silti ollut varma, etteikö se voisi pitää tämänkokoista koiraakin roskana. Niin valtavan suuri se oli. No emäntäni onneksi otti minut syliin, etten vahingossakaan joutunut sen kitaan. Sitten juoksinkin reippaasti omaan kotiini turvaan!
18. toukokuuta
Tänään oli vaihteeksi kaunis ja aurinkoinen aamu. Oli ihanaa käydä aamulenkillä - linnut lauloivat ja tuoksui hyvältä. Ihan vähän matkaa iloisesti tepsutettuani jähmetyin kuitenkin paikalleni. En suostunut astumaan askeltakaan. Emäntäni oli aivan ihmeissään. Mutta sitten hänkin näki sen. Minusta ihan hassun näköinen pieni otus kipitti pensasaidan viertä melkein meitä kohti. Seurasin sitä tosi tarkasti ja olisin mennyt lähempääkin tutkimaan. Mutta emäntäni ei päästänyt minua. Hän hymyili ja sanoi, että se on siili. Ilmeisesti hän pitää sellaisista. Ehkä minäkin opin pitämään, jos pääsen joskus tutustumaan lähemmin. Tämänaamuinen yksilö ainakin kipitti naapurin pihalle - mahtoikohan lajitoverini Jesper huomata sen siellä?
17. toukokuuta
Aamulla perheen pienin ihminen käytti minut jälleen aamupissalla. Aikuiset kehuivat, että hienosti ennen kello seitsemää, kun he vielä halusivat loikoilla. Sitten ennen aamuruokaa ja -lenkkiä "pomo" alkoi opettaa uutta komentoa. Otti aika lujille ensin, kun en alkuun ymmärtänyt, mitä hän minulta halusi. Iltaan mennessä osasin kuitenkin jo sujuvasti ojentaa oikean käpäläni, kun minulle sanottiin "tassu". Ihan helppoa, kunhan vain ymmärtää, mitä milloinkin ollaan vailla. "Istu, maahan, paikka, viereen, ylös, tanssi, polvelle, irti, hyppää, mennään, ohi, välistä, ei" ja sen sellaiset ovat jo entuudestaan tuttuja ja sujuvat minulta kyllä. Kunhan vain saan palkkaa - jotain herkkua tai ainakin kunnon kehut ja rapsutukset.
Vieraitakin oli taas - kiva uusi aikuinen, joka ensimmäiseksi antoi herkkuja! Ajatelkaa - hänellä on kuulemma kotona vain kissoja, ja silti ymmärtää koiranpoikaakin noin hienosti. Naapurin lapsia oli myös hyppimässä, enkä haukkunut juurikaan, kun annettiin ymmärtää, ettei se ole suotavaa, vaikka ikkunasta näin kuinka kivaa heillä oli. Minä en tänään päässyt ollenkaan trampoliiniin.
14. toukokuuta
Äitienpäivän (rakkaita terveisiä Lillylle) aikoihin pääsin jälleen automatkoille ja mummoloiden maisemiin. Oli kiva jälleen nuuskia muutakin kuin oman kotini ympäristöä.
Tänään pääsin myös kauppaan: Musti ja mirri oli ilmeisestikin paikan nimi. Omistajani kehuivat suuresti, kun sain kaulapantaani nimeni.
Olen oppinut vahtimaan kotiani jo aika hyvin.
10. toukokuuta
Nyt oli erikoista ulkoilla. Aluksi tuntui, että olen tehnyt todella paljon jotain väärin, kun vesisuihkua tuli jatkuvasti. Ei sitä kuitenkaan näyttänyt kukaan suihkuttavan. Vettä vaan tuli jostain.
Maa tuntui ihan ihanan raikkaan kostealta (märältä). Oli ihanaa kostuttaa tassuja.
Ihmisten pihatöistä en edelleenkään ymmärrä... Minä en saa kaivaa edes pientä jäniksen papanaa, mutta ihmiset saavat kaivaa ja rapsuttaa. Ja vaikka ne jotain löytävätkin, ne eivät edes nuuski sitä. Saatika maistaisivat...
8. toukokuuta
Ei koira voi ymmärtää kaikkea - ainakaan näin nuorena.
Heti aamulla nimittäin huomasin, että ulkona oli kasteltu kaikki paikat. Juomapaikkoja oli pitkin pihatietä ja lähikatuja. En ymmärtänyt miksen saanut edes maistaa, miten herkullista vettä niissä oli.
Ja etenkin omalla pihatielläni oli pieniä hitaasti liikkuvia ihanan tahmaisia pitkiä otuksia todella runsaasti (sanoivat niitä madoiksi). Oli ihanaa nuuskia niitä ja yritin kyllä maistaakin, mutten saanut...
Olen aikaisempaakin innoissani ilmassa jostain kumman syystä pysyvistä minua pienemmistä eläimistä. Aina välillä, kun ne tulevat maahan, yritän sännätä niiden kimppuun, mutta omistajani sanovat, etten minä saa lintuja kiinni. Omasta mielestäni saisin, jos vain voisin kunnolla yrittää.
Olen tottunut jo kohtuullisen hyvin muutamiin lajitovereihini. Perheeni koululainen vei minut tänäänkin tutustumaan yhteen lähes minun väriseeni koiraan, tosin minua hieman isompaan... Minusta on kiva nuuskia sitä - ilman haukkuja. Tänään innostuimme hetken jopa poseeraamaan.
4. toukokuuta
Hassu päivä. Aamulla perheen pienimmälle ihmiselle laulettiin (minä en olisi muuten siitä "serenadista" juurikaan ilahtunut). Minä sentään annoin kunnon nuolaisut. Sitten hän sai monta pakettia. Muuten se olisi ollut minustakin kivaa, mutta ne annettiin sängyllä. Ja sen olen, monen yrityksen ja erehdyksen kautta, oppinut, että sinne ei minulla ole asiaa. Sain tosin minäkin aika lailla rapsutuksia, joten huonompiakin aamuja on nähty.
Illemmalla sitten kaikenlaisen poikkeuksellisen tohinan jälkeen ovesta tulla tupsahteli perä perää hänen kavereitaan, kaikki minulle ennestäänkin tuttuja yhtä lukuunottamatta. Aiemmin niitä on vain käynyt vähän pienempinä laumoina tai yksitellen. Ihan kivoja tyyppejä, halusivat kaikki rapsuttaa ja hoitaa minua. Ja sehän kyllä minulle sopi, oli vain hieman valinnan vaikeutta, kun kaikki yhtä aikaa kutsuivat minua nimeltä. Hekin toivat lahjoja pikkuihmiselle ja leikkivät hänen kanssaan. Minäkin pääsin joihinkin leikkeihin mukaan.
Hohhoijaa, täytyy silti tunnustaa, että olin onnellinen, kun heidän lähdettyään laumani asettui tavallisiin iltatoimiin ja minäkin pääsin vihdoin rauhoittumaan nokosille. Tässäkin tapauksessa uudet mukavat asiat ovat toisaalta aika väsyttäviä.
Oman laumani aikuiset muuten kehuivat minua hienosta käyttäytymisestä aivan ylenpalttisesti. Vähän aloin epäillä, että hekin olivat hieman rasittuneita moisesta menosta ja metelistä.
3. toukokuuta
Yllätin omistajani.
Laittoivat minut nimittäin kiinni pihalla kuulemma pensaiden tukikeppiin. Olin kepin vieressä (hihnassa) jonkin aikaa ihan rauhassa, mutta kun omistajani olivat menneet vähän kauemmaksi, päätin lähteä heidän peräänsä.
Pieni tukikeppi ei menoani hidastanut. Otin kepin mukaani ja menin omistajieni viereen katsomaan, mitä he tekevät. He säikähtivät kovasti, kun kuulemma pääsin irti. Pääsinhän minä, mutten minä minnekään kauas aikonutkaan mennä. Halusin vain läheltä seurata, miksi he raaputtavat taas maata. Eivät ole muuten löytäneet vieläkään muuta kuin roskia. Ei mitään syötävää!
Saas nähdä laittavatko minut seuraavallakin kerralla pihalla samanlaiseen tukikeppiin?
1. toukokuuta
Sanovat päivää vappupäiväksi, kesän alkamisen merkiksi. Ulkona ei ainakaan ollut yhtään liian kuuma minulle. Taivaalta satoi valkoistakin välillä. Olisi tullut vaan enemmän, sillä tykkään kieriä siinä.
Jos kesäpäivien sää on jatkossakin tällainen kuin tänään, se kyllä sopii minulle.
Luulen oppineeni kotipihani rajat. Ainakin otan aina hirvittäviä "juoksukohtauksia", kun ulkoilulenkiltä palataan kotipihalleni. Spurttieni yksi syy on se, ettei tarvitsisi mennä sisälle. Rakastan ulkoilua säällä kuin säällä. Ja etenkin tällaisella kesäsäällä (+2, ajoittain räntäsadetta)
Lue myös: Huhtikuun blogini