Elokuu 07

27. päivä
Pauketta ja rätinää

Nyt niitä on nähty ja kuultu oikein kunnolla. Kotikaupungissani Kokkolassa vietetään kuulemma aina elokuun viimeisenä viikonloppuna huvilakauden päättäjäisiä eli venetsialaisia. Ja se tarkoittaa nykyään, että kaikkialla paukutellaan jotain pommeja ja ammutaan raketteja. Niin minulle selitettiin, kun kummastelin meteliä ja outoja valoja. Kyllä ihmisillä on erikoisia tapoja. Kenellekähän tuostakin nyt oli jotain iloa? Ja miksi sitä pitää päivätolkulla metelöidä?

Jotkut koirat kuulemma pelkäävät tuollaista meteliä ihan hillittömästi, enkä yhtään ihmettele.  Minä en kylläkään pelännyt oikeastaan ollenkaan, kummastelin vain. Siitä sain taas väeltäni kehuja, mikä on aina mukavaa. Yleensä kun kehut tulevat vielä rapsutusten kera.

Nyt sitten kun käy lenkillä, on joka puolella pahanhajuisia roskia, kaikenlaisia keppejä ja pahveja. Jopa omalta pihaltamme löytyi sellainen toisesta päästä mustunut keppi. Ei voi koirapoika muuta kuin ihmetellä ihmisten kotkotuksia.

21. päivä
Vaikea käsittää

Nimittäin ihmisten tekemisiä. Hoitajani toruvat minua jatkuvasti, jos edes yritän syödä ulkona jotain. En edes jäniksen papanaa saa laittaa suuhun. (Muuten kuin varkain)

Mutta, nyt ihmiset syövät itse ulkona. Isoissa pensaissa on pieniä punaisia palloja (marjoiksi sanovat), ja ihmiset syövät niitä lähes joka päivä. Eikä kukaan ihmisistä moiti toista, että ei saa syödä!

Antoivat ne kyllä minullekin joskus yhden pienen punaisen pallon: söin sen, mutta ei se minusta niin herkulliselta maistunut.

17. päivä

Sain kehuja.
Kotonani keittiössä laitettiin ruokaa, jotain liharuokaa tuoksusta päätellen. Ja minä huomasin, että kärpänen lähestyi ruoka-astioita. Haukuin oitis!

Aluksi ihmiset ihmettelivät, että millekä minä nyt (taas) haukun, mutta onneksi hekin huomasivat sen kammottavan kärpäsen. Sillä oli varmasti tarkoituksena mennään syömään perheeni ruokaa. Siis aivan kauheaa...

Onneksi ihmisetkin lähtivät kärpäsjahtiin, ja yksissä tuumiin saatiin se kuriin: Ensin kuulemma lätkäksi sanotulla esineellä, ja sitten minä korjasin loput.

Kehuivat kovasti, että olen hyvä vahtikoira. Eikä syyttä :)

Olen minä kyllä pihalla muutaman vastaavan lentävän otuksen saanut kesän aikanakin kiinni. Eivät ole niin herkullisen makuisia, mutta eivätpähän sen jälkeen kutita korvia... 

12. päivä

Välillä taas vapaana

On ollut taas hirmuhauskaa, kun olen päässyt kotitaloni vieressä oleville pelloille ihan vapaaksi juoksemaan. Kuulemma pari viikkoa sitten tuntui, ettei minua voinut päästää kotipihallani vapaaksi, kun saatoin karata naapuriin (jos lintu oli siellä). Ja sitten kuulemma juoksen innoissani niin huimaa vauhtia, että autot eivät millään ehtisi väistää minua, jos juoksen tielle. Täytyy tunnustaa, että niin tuli tehtyä jokin aika sitten. Ja siitä seurasi, etteivät ihmiseni enää uskalla päästää minua pihallamme irti, kun kummallakin puolella menee autotie.

Mutta nyt pääsin jälleen pellolla vapaaksi. Kiva, kun pellon omistaja leikkasi siitä heinän lyhyeksi. Välillä kävin sellaisissa paikoissa, missä hoitajani eivät minua nähneet, mutten kuitenkaan meinannutkaan karata kauas. Oli todella ihanaa juosta vapaana paljaalla pellolla. :) 

Minulla oli hirmu nälkä, joten aina kun minua huudettiin, sain herkkulihaa... 

8. päivä

Kuuuuuuma!

Jaakon päivä tuli ja meni. Taisi kaverille tulla erehdys - piti kuulemma heittää "kylmä kivi". Mutta näin kuumaa ei ole ollut koko 9-kuukautisen elämäni aikana.  Ihmiset ovat tyytyväisiä ja vaihtavat kevyempiä vaatteita - ja haluavat koko ajan ulos. Mutta entäs minä? Mitenkäs tämä turkkini  - tosin kuulemma komea - vaihdetaan kevyemmäksi? Ja silti pitäisi oman lauman ihmisiä jaksaa vahtia ulkona, vaikka lämpömittari lähentelee 30 astetta. Kyllä ottaa lujille. Ja ihmiset voivat lisäksi hikoilla. Tuskin hekään haluaisivat olla näillä ilmoilla auringossa, jos olisi tällainen turkki ja lämpöä voisi haihduttaa lähinnä läähättämällä! Onneksi pihaltamme kuitenkin löytyy varjoisia paikkoja nurmikolta ja ihmiseni ymmärtävät tarjota minulle jatkuvasti kylmää, raikasta vettä.

Käväisin muuten eilen uimarannallakin. Sielläkin oli kuuma ja lisäksi turhan paljon seurattavaa toimintaa joka puolella. Ihmiset kävivät vilvoittelemassa vedessä, mutta eivät sinne koirat saaneet mennä uimaan. Kuulemma "hygieniasyistä". Mikähän kumma ihmisten keksimä sääntö sekin on? Onko joku joskus nähnyt koiran kakkaavan samalla, kun se ui? Epäilen.

4.päivä

Hoitoa vailla

Nyt olen oppinut sen, mitä teen, kun haluan, että minua rapsutellaan ja hoidetaan: Menen aivan ihmisen viereen ja istun niin, että olen osittain hoitajani jalan päällä.

Yleensä hoitajani sanoo tällöin, että "sinä kuule istuit jalkani päälle", mutta samalla saan rapsutuksia ja silityksiä. Aika monesti silityksien vastapalvelukseksi haluan nuolla hoitajaani. Varpaita on tosi mukava nuolla. Ja yleensä hoitajaanikin rupeaa naurattamaan, kun nuolen varpaita :) 

2.päivä

Väärissä paikoissa
Olen kokeillut kotonani mennä uusiin paikkoihin. Esimerkiksi jos keittiössä ruokapöydän tuolit jäävät vähän irti pöydästä, pääsen tuolin kautta nousemaan pöydälle.

Kerrankin kun oma väkeni tuli kotiin jostain, makoilin lähes keskellä ruokapöytää. Ilmeisesti se ei ollut hyvä paikka, sillä minua toruttiin. En kylläkään uskaltanut hypätä siitä alaskaan.

Toinen paikka, mistä minut komennetaan heti alas on makuuhuoneen iso sänky. (Pehmeä paikka - olen huomannut, kun joskun olen salaa kokeillut) 

Muuten ovat kehuneet minua vime päivinä. Osaan kuulemma jo (melkein aina) käyttäytyä nätisti, kun toisia koiria tulee vastaan. - Ainakin silloin, kun vesipyssy on mukana.