Lokakuu 28.

Mattovarkaana.
Sain perheeni tänään nauramaan heti aamusta. Luulin nimittäin, että minua leikitettiin, kun makuuhuoneen mattoa hieman oiottiin. Otin oitis maton nurkan suuhuni, raahasin maton olohuoneen ison maton päälle ja tein siitä paketin.

Hetken päästä yrittivät siirtää mattoa takaisin makuuhuoneeseen.... Mutta minähän hain sen taas takaisin olohuoneeseen.

Puhuivat jostain siivoojan apulaisesta. Mitähän se tarkoittaa? Tuskin mitään syötävää. 

 

Lokakuu 26., 1-vuotissyntymäpäivä

Jo eilen epäilin, että jotain kummallista on meneillään. Sain nimittäin jonkin paketin. En oikein ensin tiennyt, mitä sillä tehdä, mutta sitten aukaisin sen hampaillani. Sieltä paljastui emäntäni käytetty nahkahansikas, jota ensimmäistä kertaa sain retuuttaa niin paljon kuin halusin.
Ja minähän halusin! Ihana, hikinen hanska.

Tänä aamuna sitten ensin näytti olevan ihan tavallinen päivä. Heräsin ennen kuutta ja haimme isäntäni kanssa postilaatikosta lehden. Sitten tavalliseen tapaan luimme lehden yhdessä ja menimme herättämään vielä nukkuvia perheenjäseniä.

Silloin kuitenkin hieman yllätyin, sillä ihmiset lauloivat "Paljon onnea vaan, Hese".  En oikein tiennyt miten siihen olisi pitänyt suhtautua, mutta sitten oli normaaliin tapaan aamiainen ja noin puolen tunnin aamulenkki.

Lenkiltä tultuamme hämmennyin taas, sillä jälleen minulle annettiin paketteja!
Avasin pari pakettia ihmisten avustuksella ja sain yllättäen sekä uusia leluja että herkkuja. Sain myös normaalia enemmän silityksiä ja halauksia. Kiva päivän aloitus!

Iltapäivällä ihmisten työpäivän jälkeen sain herkkuaterian, jota he kutsuivat "synttärikakuksi". Se oli tosi maittava, minun mielestäni hieman pienenlainen vain...

Iltalenkin jälkeen sain vielä lisää paketteja, joista paljastui uusia, jännittäviä leluja ja herkkuja. Ihmiseni kehuivat ja rapsuttelivat minua koko illan, enkä tietysti pannut ollenkaan pahakseni, vaikka en oikein ymmärtänytkään, miksi minua nyt näin hirmu paljon hemmotellaan. 

Tämä päivä on kuulemma erityinen myös sisaruksilleni ja vanhemmilleni, joten synttäriterkut heillekin.

Ei tästä koirapojan päivä paljon voi parantua! Kyllä ensi yönä uni maistuu... 

 

Lokakuu 23.

Loppuviikon olimmekin syyslomasta reissussa. Ei ollut onneksi kovin pitkä ajomatka. Olimme kuulemma Kalajoella. Paikka oli oikein mukava, vaikka siellä olikin armottoman liukkaat lattiat. Ja sitten siellä oli portaat, joilta putosin heti alussa vähän matkaa. Sen jälkeen en suostunut kulkemaan niitä alaspäin, vaan laumani ihmiset saivat kantaa minut alas.

Ulkona siellä oli tosi hienoja lenkkeilymaastoja ja me kävimmekin kävelemässä varsin paljon. Minä nautin koiramaisen hirveästi ulkoilusta uusissa metsämaastoissa. Ja sekin oli mukavaa, ettei minua siellä jätetty ollenkaan yksin, vaan paikalla oli aina joku muukin laumani jäsen. Pelkäsivät kuulemma, että olisin alkanut haukkumaan yksin oudossa ympäristössä. Saattoivat olla oikeassakin - joka tapauksessa järjestely sopi minulle varsin mainiosti.

Reissun lopuksi kävimme tapaamassa ihmisteni sukulaisia. Siellä kivassa paikassa, jossa aina on tarjolla hirvenlihaherkkuja. Nytkin sain ihania paistettuja hirvenluita. Nam! Kaiken lisäksi niitä riitti vielä kotiinkin. 

 

Lokakuu 17

Nyt on  kuulemma syysloma. Se näköjään tarkoittaa, että osa perheestäni on jatkuvasti kotona. Ja sehän kyllä sopii minulle. On oltu pihatöissä, haravoitu lehtiä ja sen sellaista.

Mikäs koirapojan mielestä mukavampaa, kun välillä taas pääsee pihalle loikoilemaan ja tarkkailemaan oman pihan ja ympäristön touhuja ihan "hajuetäisyydeltä", eikä pelkästään ikkunasta. Joiden pesua eilen oli sinänsä varsin mielenkiintoista seurata.

Eikä edelleenkään ole liian kuuma, vaan oikein soppeli meitsin turkille. Tänään sain myös uuden ihanan lelun, joka vinkuu pureskellessa.

Että hyvin on sujunut meikäläisen syysloma tähän mennessä!

  

Lokakuu 07

Tätä on varmaan koirapojan arki.
Useita päiviä viikossa olen etenkin aamupäivisin monta tuntia yksin. Olen jo oppinut aamuista sen, että kun kaikilla tuntuu olevan kiire jonnekin, niin minun osani on jäädä vahtimaan taloa ja pihaa. Useina aamuna olen jo huomannut, että esimerkiksi  raivoisa haukkuminen ei auta. Oma rauhallinen lepohetki on edessä, joskin se välillä keskeytyy aika tiheäänkin, kun ulkoa kuuluu ääniä, joiden alkuperää on ihan pakko hypätä selvittämään sohvan selkänojalta... Välillä epäilen, että esimerkiksi harakat tietävät minun olevan nokosilla ja lennähtävät ihan kiusallaan vaikka terassille kopsuttelemaan. Mokomatkin!

Ulkona säät ovat olleet aivan ihania. Enää ei ole lenkilläkään liian kuuma ja minä jaksan kipitellä vaikka kuinka pitkiä lenkkejä. Tuuli on ihana leikkikaveri. Se saa lehdet tippumaan puista.. rakastan puunoksilta kohti maata leijuvien lehtien jahtaamista. Tällaista vuodenaikaa en ole ennen elänytkään....

Mitähän seuraavaksi on tulossa..:) 

 

Click for Ulkokalla, Finland Forecast