Marraskuu
25. marraskuuta
Pipo (kolmesti), hanskat (neljästi) ja sukkapari (kahdesti).
Siinä "varkauteni" eilen. Näin ainakin perheeni pienin ihminen laski. Yleensä en anasta noin paljon tavaraa saman päivän aikana, mutta nyt olikin erikoinen päivä ja koko viikonloppu.
Olin nimittäin perheeni pienimmän ihmisen kanssa yökylässä mummolassa. Siellä ei näkynyt paljon autoja ulkolenkillä. Sitäkin enemmän oli erilaisia outojen eläinten hajuja ja tuoksuja.
Minäkin voin nyt todeta, että uusiin paikkoihin on kiva tutustua, mutta kyllä tuttuun kotiinkin oli tosi mahtava tulla. Kotona oli heti kivaa levittää lelukassini pitkin olohuonetta ja sitten sain vielä silputa itse muovikassinkin.
Ulkona on taas onneksi valkoista ainetta. Päivät on ihana aloittaa kunnon lumikylvyllä pihalla.
18. marraskuuta
Ihana viikonloppu! Koko viikonlopun on kotipaikkakunnallani Kokkolassa ollut hieman lunta. Ja minä tykkään lumesta! Jo heti ensimmäisellä aamu-ulkoilulla, kun ihmiseni haluavat hakea postilaatikosta lehden, minä kieriskelen viileässä, raikkaassa lumessa.
Tosin sen jälkeen seuraa aina "pyyhekeikka" sisällä, mutta ei se haittaa, minua pyyhitään ihan kuin hoidettaisiin. Lumi nimittäin tarttuu paakuiksi lämpimään turkkiini ja anturoihini ja sulaa sitten sisällä vesilammikoiksi, jos ei sitä putsata pois. Joten jos olen luminen ulkoa tullessani, minut putsataan.
Tänään pääsin taas pitkästä aikaa pellolle juoksentelemaan vapaana. Siellä on kuulemma ollut liian märkää ja kuraista tähän saakka. Mutta riemastuttavan lumen ansiosta pääsin taas sinnekin :) Ja minä juosta viiletin hirmuvauhtia!! Makeeta!
Perheeni pienimmäisen kanssa kävin myös pulkkamäessä. En vielä ole kuitenkaan ihan varma onko minusta kivempaa olla pulkan kyydissä vai juosta sen vierellä...
15. marraskuuta
Lunta! Vihdoinkin ulkona satoi sitä ihanaa valkoista viileää ainetta. Sitä riitti ulkona joka paikkaan. Ja minä nautin täysin koiransiemauksin. Siihen on mahtavaa työntää kuononsa, nuuskia sitä, kieriä siinä...
En kerta kaikkiaan saa siitä tarpeekseni. Ihmiseni pukevat entistä paksumpia vaatteita päällensä, mutta minulle riittää muhkea turkkini.
Ihmiseni myös nauravat minulle, kun nautin lumesta, vaikka lenkillä näen selvästi, etten ole ainoa koira, josta lumi on tosikivaa! Kyllä minusta myös näytti siltä, että lumi on kivaa myös pienistä ihmisistä.
Miksiköhän aikuiset ihmiset eivät osaa nauttia siitä?
En muuten väitä että koiran hoito (turkin) olisi maailman helpointa hommaa. :)
11. marraskuuta
Lahjoja muille...?
Tänään oli erikoinen päivä. Ensin omassa kodissani perheeni iskä sai aamulla lahjoja. Hän sai hienoja lahjapaketteja, ja pettymyksekseni niissä ei ollut minulle mitään. Muistan parin viikon takaa omat synttärini - ja silloin sain kaikki lahjat itse. Miksen nyt? Miksen edes niitä sukkia, mitkä perheeni iskä sai.
Ja sitten vielä päivällä mentiin autoreissulle. (Rakastan muuten automatkoja perheeni kanssa). Joka tapauksessa mentiin kuulemma papalle ja hänkin sai lahjapaketteja. Minä en saanut niistäkään yhtään, vaikka istuin nätisti ja yritin ojentaa oikeaa etutassuani.... En ymmärtänyt.
Onneksi pääsin siellä kyläreissullakin lenkille. Uudet kävelyreitit ovat aina tutustumisen arvoisia..:)
2. marraskuuta
Hidasta ulkoilua.
Nyt aamulla jäin miettimään sitä, miksi taluttajani jää aina eteiseen laittamaan omiin jalkoihinsa jotain ennenkuin pääsen ulos .... kun minä olisin jo valmis.
Näköjään ihmisten pitää laittaa jalkoihin jotain ennen ulos menemistä. Jotain lämmintä. En ymmärrä? Minä pärjään kyllä omilla tassuillani..
Muka palelee ilman...