Joulukuu

31. joulukuuta

Hyvää Uutta Vuotta
Aivan alkuillasta hämmästelin, ja vähän pelkäsinkin erikoisia, kummallisia paukkeita ulkoa, mutta kun huomasin, että muut perheenjäseneni eivät olleet niistä moksiskaan, niin minäkään en ollut.

Sanoivat, että olen tottunut raketteihin... :) 

 

30. joulukuuta

Lunta vaiko eikä?
Aamulla oli taas tosi ihanaa, kun valkoinen massaa peitti maan. Valkoinen aine (kuulemma lumeksi kutsuvat) on todella ihanaa. Siinä on todella mukava kieriä, ja siihen on kiva työntää kuohoa.

Päivällä sitten taasen näytti, että se kaikki ihanuus häviää...
Mutta iltapäivällä sitä taas lensi taivaalta.

Mistähän sitä oikein tulee .. :)

  

26. joulukuuta

Ylenmääräisen jännittävät tapahtumat jatkuvat! Menimme tänään perheeni kanssa kyläilemään ihan tuttuun ja mukavaan paikkaan, mummolaan, mutta yllättäen (ainakin minulle) sinne tuli meidän lisäksemme ihan uusia ihmisiä. Oikein mukavaa väkeä, mutta pienin heistä oli niin pikkuruinen, etten oikein tiennyt miten häneen olisin suhtautunut. Pienempi kuin minä!

Olisin halunnut antaa reippaasti naamapusuja, mutta oman väkeni mielestä se ei ollut sopivaa. Sain kuitenkin lopulta nuuskittua hänen ryömiessään lattialla sen verran, että maltoin vähän asettua. Hän haisi ihan erilaiselle kuin isot ihmiset; emäntäni sanoi, että "vauvoilla on ihan oma tuoksunsa". No, sen totesin minäkin. Lisäksi se pieni ihminen kyllä välillä haisikin, myös ihmisten mielestä...

Huh huh, oli niin jännittävää, että kotimatkalla autossa uni kyllä maistui. 

 

25. joulukuuta

Tänään on kuulemma joulupäivä, joten koiramaisen hyvää joulua kaikille lukijoille! Eilen oli ihan kummallinen päivä. Aamulla isäntäni toi olohuoneeseen puun - voitteko kuvitella! Sitten laumani ihmisjäsenet ripustivat sen oksille monenlaisia koristeita, minä en saanut osallistua. Enkä saa myöskään juoda vettä,  jota sen puun juurella on astiassa. Onneksi vettä on myös omassa kupissani. 

Iltapäivällä tuli ihan tuttuja ihmisiä, jotka toivat minulle lahjankin, herkullisen luun, joka oli hauska repiä paketista. Sehän minulta käy! Mutta myöhemmin meille tuli minulta aivan salaa joku ennen näkemätön pitkäpartainen tyyppi ja saapasteli suoraan olohuoneeseen. Minua pelotti ja haukuin, haukuin, murisin, haukuin, haukuin, murisin sille melkein koko ajan kun se oli meillä.

Ihmiseni yrittivät vakuuttaa, ettei sitä tarvitse pelätä, mutta en uskonut. Olin ihan varma, että se on vaarallinen, vaikka se kuulemma oli joulupukki. Jakoi se kaikille lahjojakin, myös minulle. Mutta en uskaltanut siltä niitä ottaa, niin pelottavalta se minusta näytti. Onneksi sillä oli mukana kiltti tonttu, jonka kädestä uskalsin hakea pakettini.

Tänään on onneksi ollut rauhallisempaa, ketään pelottavia hahmoja ei ole päässyt minua yllättämään vaan ollaan oltu ihan oman perheen ja tuttujen kesken. Vaikka paketit ovat kivoja, valitsen mieluummin tällaisen päivän kuin eilisen, jos saan päättää... 

 

23. joulukuuta

Joulu on ovella.
Noita allakerrottuja (22. joulukuuta) mattoleikkejä muistelin heti aamulla herättyänikin. Minusta makuuhuoneen matto näytti olohuoneessa sopivasti käärittynä hienolta. Muista perheenjäsenistäni ei.
Yritin kyllä näyttää sitä useammastikin. Mutta ei kun ei :(

Pääsin taas metsäretkelle. Haeimme yhdessä kuulemma koristeita joulukukka-asetelmiin (eivät ole syötäviä). Joka tapauksessa oli ihanaa olla metsäpoluilla, missä oli pientä kuuraa.....

Kuulemma joulupukkiin on enää yksi yö.... 

 

22. joulukuuta

Kauheaa touhotusta.
Tätä on näköjään on jouluvalmistelut. Minä en kyllä ymmärtänyt sitäkään, miksi kaikki matot hävisivät lattialta pitkäksi aikaa.

Ja sitten ne haettiin ulkoa. En minä pääse koskaan niin moneksi tunniksi ulos. Eivätkä matot ole vahtineet kotiamme millään tavalla.

Mutta kun ne tuotiin sisälle, niin minä olin tosissaan mukana siinä leikissä. Mattoja nimittäin siirrettiin huoneesta toiseen erilaisessa järjestyksessä. Minä halusin omalta osaltani siirtää myös mattoja (kuulemma sellaisia, mitkä olivat jo paikalla).

Mutta osallistuin. Ja aion osallistua jatkossakin tällaisiin mattoleikkeihin.

 

 

15. joulukuuta

Joulua odotellessa
Jotain ihmeellistä on jälleen tapahtumassa. Niin ulkona ulkolenkillä kuin sisälläkin on todella paljon jotain pikkuvaloja. Puhuvat joulusta, jopa joulutontuista ja kiltteydestä.. liian vaikeita asioita koirapojalle.

Tänään sain aivan uutta hirmuherkkua: se oli kuulemma jouluun liittyvää piparitaikinaa. Kuulemma jouluna ihmisetkin syövät aina silloin tällöin jotain sellaista, mikä ei ole niin kovin terveellistä.
Piparitaikinakaan ei ole kuulemma koirille hirmuterveellistä, mutta todella herkullista se oli... saakohan sitä joka päivä jouluna.

Kaikki aina toivovat jotain joulun alla. Minä toivoisin kunnolla lunta, nyt taas joku ulkona on vienyt kaiken valkoisen mukanaa. Kuka lie ????

 

 

8. joulukuuta

Höh. Lumesta ei taas tietoakaan. Tänään iltapäivän pidemmällä lenkillä ropisi vettä niin reippaasti, että minäkään en välittänyt kovin pitkästi tapsutella. Vaikka kuinka ravisteli turkkia, niin jatkuvasti oli märkänä. Sekä alta että päältä. Tulisi taas pakkasta ja lunta niin olisi paljon kivempaa ulkoilla.

Onneksi sisällä voi puuhailla samanlaisia kivoja juttuja kuin aina ennenkin. Pihan vahdinta olohuoneen ikkunoista on edelleen kova juttu. Pihalle ihmiseni ovat laittaneet kovasti uusia valoja. Kuulemma jouluvaloja. Mitähän sekin tarkoittaa? No, niin näyttävät muutkin ihmiset tekevän. Kaipa se kuuluu ihmisillä asiaan.

Myöa ihmisten vaatteiden ryöstely on kivaa ja välillä ihmisenikin vain nauravat minulle kun nappaan lattialle pudonneen käsineen tai sukan. Joskus kyllä ovat tosikkomaisempia, kun on muka kiire lähteä jonnekin ja täytyy alkaa juoksemaan perässäni...

2. joulukuuta

Ihanaa, lunta, ihanaa.
Perheeni jaksaa lähes päivittäin ihmetellä sitä, miten rakastan lumessa pyörimistä. En voi sille mitään.
Esimerkiksi yöunien jälkeen minusta on aivan ihanaa ensimmäisellä ulkolenkillä mennä kierimään pakkaslumeen heti kotioven portaiden jälkeen. Jollei minua hoputettaisi ylös, kierisin ihanassa pakkaslumessa minuuttitolkulla.

Minusta ihmistenkin kannattaisi kokeilla. Lumikylpy 10 pakkasasteen lumessa heti herättyä virkistää kovasti.

Minulle hymyillään myös silloin, kun työnnän nokkani lumeen. Rakastan virkistää myös kuonoani raikkaassa lumessa.

Toivottavasti tämä valkoinen ihanuus ei mene koskaan pois. 

 

Lue myös marraskuun blogini >> 

 

Click for Ulkokalla, Finland Forecast