Heinäkuun blogini >> 

Kesäkuu

30. kesäkuuta

Kivaa tämä ihmisten loma-aika, kun melkein koko ajan joku on kanssani kotona. Eilen tosin kävimme kaikki minulle ihan uudessa paikassa. Kuulemma valmistujaisjuhlassa. Siellä oli sekä tuttuja että minulle ihan uusia ihmistuttavuuksia. Minä yritin parhaani mukaan käyttäytyä hienosti ja tervehdin kaikkia ihmisiä ystävällisesti.

Mutta sitä en oikein ymmärtänyt, kun ihmiset söivät kaikenlaisia herkkuja ihan muualla kuin ruokapöydässä. Ihan sohvalla istuessaan napsivat lautaselta hyväntuoksuisia leivonnaisia. Minä yritin käydä monenkin vieressä pyytämässä makupaloja, mutta en saanut. Se oli minusta vähän epäreilua.

Sen kyllä tiedän, että silloin ei saa kerjätä, kun ihmiset ruokailevat pöydässä. Mutta eikö silloinkaan, vaikka ne syövät ihan missä sattuu?? 

13.kesäkuuta

Erilaisia eläimiä.

Kesän alku on näköjään erikoista aikaa. Eilen näin aivan erikoisen pienen otuksen aamulenkillä. Pysähdyin heti nähtyäni sen paikalleni, ja kun se katosi... hyökkäsin perään. Se oli kuulemma orava.

Ja tänään oli suurin piirtein samanlainen säikähdys...ja peräänjuoksu. Ja nyt kuulemma kyseessä oli siili.
Tämä siili oli kyllä huomattavasti hitaampi kuin tuo orava.

Erikoisia otuksia... näin koirapojan mielestä kummatkin.

Onneksi ei ole helteitä. Olen jo oppinut sen, että minä en pidä helteistä. 

 

11. kesäkuuta

Viime viikonloppu oli yksi tähänastisen elämäni rankimpia. Ajoimme nimittäin autolla tosi pitkän matkan johonkin outoon kaupunkiin, jossa majoituimme hotellihuoneeseen. Ulkoa kuului koko ajan autojen melua ja muutenkin oli kaikki erilaista kuin kotona. Onneksi sentään oma perhe oli turvana.

Sen paikan nimi oli kuulemma Iisalmi ja menimme sinne siksi, koska siellä oli tyttöjen jalkapalloturnaus, johon perheeni pienin ihminen osallistui.
Vietimme tuntikausia jalkapallokentän laidalla pelejä katsellen. Tai eniten niitä katseli isäntäni. Minä vahdin enimmäkseen ohikulkevia koiria ja palloilijoita, etteivät ne vain päässeet uhkaavan lähelle. Ja emäntäni yritti saada minua pysymään hiljaa. Siinä sitä hänelle haastetta riittikin:)

Pääsin minä siellä kyllä ihan kivoille kävelylenkeillekin niin metsäpoluille kuin kaupungin puistoihinkin. Että ei minun ihan koko aikaa tarvinnut vahdissa olla. Mutta kun sunnuntai-iltana lopulta pääsin takaisin omaan, turvalliseen kotiini olin kyllä rättiväsynyt. Vielä seuraava päiväkin meni reissusta toipuessa. 

 

4. kesäkuuta 

Harjoitukset
Tänään oli kuulemma minulla harjoitukset. Ajoimme autolla ehkä 10 minuuttia ja sitten pääsin ulos.
Menimme todella suuren nurmialueen viereen. Nurmella oli tosi paljon lapsia juoksemassa valkoisen/valkomustan pallon perässä. Sanovat sitä jalkapalloksi.

Kuulemma minun pitäisi oppia olemaan jalkapalloa pelaavien vieressä...saa nähdä mitä tästä seuraa.