Kyllä maistuu!

Kuten etusivullani jo todetaan, olen aterialisti. Arvostan suuresti kaikkea syötävää. Nirppanokkakoirat ovat eri rotua - minä nautin syömisestä ja olen perheeni mukaan kaikkiruokainen. Mutta minkäs teet, kasvava poika tarvitsee ravintoa ja minulle kyllä ruoka maistuu.

Aluksi söin kasvattajaperheeni ohjeen mukaan Pedigree-kuivamuonaa desin verran aamuisin ja iltaisin. Nyttemmin olen saanut myös Robur Breeder -raksuja ja ne maistuvat vielä paremmin. Emäntäni laittaa raksujen sekaan yleensä myös jotain lihaa, kuulemma vaihdellen broileria, possua, nautaa ja hirveä. Kaikki hotkin kuulemma kuin koira. Siis että mitä? Miten muuten voisin syödä kuin koira?

Joskus saan myös kalaa tai päivittäin ainakin "turkille hyviä omega 3 -rasvahappoja sisältäviä" lohiöljytippoja. Mitä lienevätkin, hyvin menevät alas ruuan ohessa. Ja turkkini kuulemma komistuu ihan silmissä! Tiedä häntä, ehkä vain sanovat, kun öljy kuulemma oli aika kallista.

Lisäksi olen saanut joskus muun muassa herkullista viiliä (suosittelen mm. mansikkaviiliä), raejuustoa (rasvaa vain vähän!), Salaneuvos-juustoa (linjoistaan huolehtiville ei joka päivä), nakkeja (lisäaineettomat nimeltä mainitsemattoman valmistajan nakit ovat varsin herkullisia ja kuulemma pienelle koiralle terveellisempiä, kuin tavalliset "tarjousnakit"), riisiä jahesejaluupienempirajattu.jpg maksalaatikkoa kuivamuonan ohella. Luita jäydän (kuvassa) aina silloin tällöin.

Ja vettä minulle on tarjolla jatkuvasti. Tietty.

Omistajaperheeni mukaan näytän siltä, etten saa tarpeeksi ravintoa. Olen nimittäin aina mukana, kun joku menee keittiöön. Olen kylläkin oppinut istumaan vieressä, kun joku menee jääkaapille. Kovin kaukaa en kuitenkaan malta jääkaapillakäyntiä seurata. Oli sitten päivä tai yö. Miksi muuten ihmiset saavat ruokaa niin monesti päivässä ja minä vain kaksi kertaa? Minä olen sentään paljon pienempi - onko tämä reilua? Perheeni väittää, että pentuaikainen kasvattajani kertoi tarkkaan, minkä verran ruokaa minulle voi antaa, ettei minusta tule liian pulska. Kylkiluut pitää kuulemma tuntua, vaikka eivät komean turkkini ansiosta näykään.

Yleensä kierrän useasti päivässä keittiön lattian läpi, sillä aika usein lattialle on pudonnut jokunen murunen...