Vuosi 2009
Tulihan sitä luntakin - ja joululahjoja (25.12.)
Olen tainnut aiemminkin tällä sivustolla todeta, että rakasta lumesta. Mutta kertaushan on opintojen äiti: Juuri satanut pakkaslumi on ihanaa. Pyörin siinä vaikka kuinka kauan, ja nautin työntää kuonoani uuteen lumeen...
Nyt on kuulemma joulu.
Minäkin sain useita lahjoja. Pidän niiden avaamisesta, etenkin, jos sisällä tuoksuu jokin herkku. Sain muun muassa yhden "puujutun". Se on kuulemma koirien aktivointilelu (Dog fighter / Nina Ottosson, Ruotsi, kuva lelusta >>). Siihen laitetaan nameja ja minun täytyy siirrellä pieniä puisia palikoita, jotta saan ne. Tosi kiva. Voisin etsiä namit aina uudestaan, uudestaan ja uudestaan...
Kuulemma olivat sanoneet paikallisessa lemmikkikaupassa, että tämä lelu on todella vaativa. Että läheskään kaikki koirat eivät tajua miten se toimii. Sanottakoon, että minä tajusin. Tajusin heti ekalla kerralla.
Yrittäsivät nuo ihmiset keksiä oikeasti vähän vaativampia leluja meille koirille...Vai onkohan sellaisten keksiminen ihmisille liian vaativaa. Tämä oli kuulemma tehty Ruotsissa - ehkä ruotsalaisille se on ainakin liian vaativa vaatimus.
Osaavatkohan muuten ruotsalaiset ihmiset käyttää tuota leluani..?
Märkää, märkää...(28.11.)
Miksi alkutalvi on näin märkä?
Kuulemma talvisin on pakkasta ja lunta, mutta missä on pakkasherra ja lumihiutaleet? On todella kurjaa aamuin, päivin ja illoin käydä tihkusateesssa ulkona ja vaikkei juuri sataisikaan, niin heinikko on ollut jo monta viikkoa kestomärkä. En pidä märästä nurmikosta!
Sovitaanko, että tämän alkutalven märkyys loppui?
Nyt voi pieni pakkasherra tulla tänne eli toivon pakkasta 2-6 astetta, pliis!
Ja ennen kaikkea toivon lunta, siis VALKOISTA MAATA!!
Se on minun kirjeeni joulupukille juuri nyt.
On kuulemma 27. lokakuuta, synttäreitteni jälkeinen päivä
Eilen sitä olikin kummallinen päivä heti aamusta alkaen:
Itse aamuruokailu ja lenkki olivat suunnilleen normaalit eli herätys 5.45, ruoka ja reippaalle puolen tunnin lenkille.
Mutta sitten: pienen suihkupesun (ulkona oli märkää) jälkeen alkoi laulu: "paljon onnea vaan, paljon onnea vaan... "
Yleensä tämä liittyy siihen, että joku perheenjäsenistäni saa lahjoja. Nyt aluksi näytti siltä, että kukaan ei saanutkaan mitään, mutta yllätys yllätys MINÄ SAIN KAIKKI LAHJAT.
Olen kuulemma 3-vuotias.
Sain herkkupaloja lahjapaketeissa - muille koirakavereille tiedoksi, että minusta lahjapakettien paras avaamispaikka on olohuoneessa matolla, pöydän alla. Siinä jalat toppaavat, eivätkä pääse muut häiritsemään.
Joka tapauksessa sain monessa paketissa herkkuja. Ja leluja. Ja sitten kuulemma sadeasun: sellaisen, joka pudotetaan pään yli ja sitten minua kehutaan, että "onpa Hese nyt hieno".
Minusta olen kyllä hieno ilman sitäkin, mutta suostun minä sitä joskus pitämään, kun kerran perheeni pitää siitä.
Sadeasu on ikäänkuin suurempi versio aiemmin syksyllä saamastani heijastinliivistä. Sen pitäminen on muuten ihan helppoa. Se tulee tarroilla vain kiinni kaulasta ja masun alta - se ei paina yhtään.
Kuulemma sotken aina sen "mahanalustakohdan", mutta se ei haittaa.
Syksyn kurakelejä ja heijastinliiviä
Sanovat, että illat pimenevät ja ilmeisesti myös aamut. Mitähän se tarkoittaa? Tarkoittaako se sitä, kun joskus lenkille lähtevä kaverini laittaa jonkun ihmeellisen valopallon päähänsä. Se sitten häikäisee vähän väliä..
Olen muuten saanut heijastinliivin. Se ei ole ollenkaan niin paha kuin kurahousut (ne taisin joskus jo pari vuotta sitten tällä sivustolla manata....johonkin).
No joka tapauksessa heijastinliivi laitetaan minulle vain parilla tarralla, ja se suojaa, ettei etutassujeni väliin keräänny roskaa niin paljon kuin normaalisti. Heijastinliivi suojaa ihan oikeasti. Fiksu keksintö joltakin. Mukavat haukut hälle.
Kuulemma sillä on sellainen sivuvaikutus, että se heijastaa pimeällä valon osuessa siihen. Lienee hyväksyttävä sivuvaikutus...? En osaa muuta sanoa.
Syyslomaa, mikähän se on?
On taas arki alkanut.
Se tietää sitä, että aamuvarhain jo ennen kuutta meikäläinen joutuu nousemaan tarkkailutehtäviin. Silloin perheestä ensimmäinen nousee ylös, menee vessaksi kutsuttuun paikkaan, on siellä hetken, ja sitten minulle tarjotaan aamiaista.
Aamiaisen syön n.90 prosenttisesti kaikki.. se on niin herkullistakin. Sitten pääsen kuulemma yli puolen tunnin lenkille (en itse ymmärrä oikein ajoista). Kotiin palattuani on tassutarkastus (= joko suihkulla tai pyyhkellä) ja sitten odotan muidenn syömistä ja töihin/kouluun lähtöä.
Ja sitten jään kotiin. On työpäivä = ei mitään tekemistä päivä.
Onneksi perheen koululaiseni tulee kahden maissa ja pääsen heti hänen kanssa pihalla. Joskus pidemmälle ja joskus lyhyemmälle lenkille - riippuu kuulemma sekä kaveritilanteesta tai säästä. Joka tapauksessa suuuuuuret kiitokset perheeni koululaiselle, joka tulee aina lenkittämään minua työaamujen jälkeen.
Nyt pn puhuttu syyslomasta. En tiedä vielä mitä se on...?
Mutta kerron myöhemmin - luulen, että pidän siitä...
Voi venetsialaisia ?!!!
Taas jälleen kesän loppumisen juhla on ohi. Onneksi !!
Koirapoika ei nimittäin kertakaikkiaan ymmärrä, miksi ihmisten pitää paukutella? Pahimpaan paukutteluaikaan en suostu menemään ulos ollenkaan.
Venetsialaisriehunnan jälkeen mietin, että miksiköhän pääsin automatkalle ja aivan hiljaisille pikkuteille lenkeille? Nyt saatan arvata! Siellä ei juurikaan kuulunut rakettien ammuntaa ja minusta oli kiva tassutella.
Oli tosi nastaa käydä aivan oudoilla pikkuteillä - kaukana poksutelusta.
Mutta siihen pääsiaan:
Vetoan, että kaikenlainen paukuttelu loppuu. Jollei sille keksitä järkevää syytä, ja minä haluan päättää onko syy järkevä!!
Venetsialaisissa hienointa on sen loppuminen.. Hau:)
Lämpöisiä lomailmoja
Kesä alkaa kuulemma olla loppupuolella, mutta lämmintä riittää. Minulle hieman liiankin lämmintä. Mutta en valita, kotiväkeni on tosi paljon pihalla, kun on lämmintä ja minäkin pääsen mukaan melkein aina vain haluan.
Tänä kesänä, kun olen jo iso poika, olen rauhoittunut sen verran, että olen saanut olla pihallamme ihan irrallaankin. Nyt uskaltaa kuulemma jo luottaa, etten säntää minkä tahansa ohikulkevan perään.
Vaikka ei vieläkään tietysti ole takeita, etteikö jokin kiinnostaisi niin paljon, että on pakko mennä tutkimaan lähempää. Vaikka joku ihana tyttökoira... Tai jos Pekka-kissa yrittää pihallemme, huolehdin kyllä, että se ymmärtää olla tulematta.
Ja pihallamme on myös silloin tällöin käynyt kummallinen piikkinen otus, jolle on täytynyt hieman kommentoida.
Kuulemma siili.
Lomareissullakin on perheen kanssa käyty.
Olimme mukavassa lomahuoneistossa Tampereella, hienolla paikalla järven rannalla. Siellä oli hyvät lenkkeilymaastot ja vieressä mukava ravintolan terassi, johon minäkin pääsin mukaan, kun ihmiset söivät. Siellä jopa tuotiin pyytämättä minulle oma vesikuppikin! Suosittelen :).
Ja jos on lomailemassa Etelä-Pohjanmaalla, kannattaa pysähtyä Juustoportissa. Minäkin sain siellä viehättävältä Mittelspitz-neitoselta nuolaisun poskelle...sen minä muistan...;)
Pihatouhuja
Ihanaa kesänalkua kaikille koirulaisille :)
Toivottavasti muidenkin kesän alku on sujunut yhtä mallikkaasti kuin minun. Minusta on tosi hauskaa, kun pääsen ulos pihalle niin paljon. Kotiväkeni puuhailee jotain omia pihanhoitojuttujaan aina kun vain ei sada ja minäkin pääsen useimmiten tarkkailuasemiin.
Olen hirmu levoton, jos osa kotiväestäni lähtee pihalle ilman minua - ja silloin haukun ikkunassa tosi paljon.
Niinpä he yleensä ottavatkin minut mukaansa, jolloin kaikki ovat rauhallisempia.
Minä en kitkemishommista juurikaan ymmärrä, mutta olen tosi hyvä valvomaan, ettei ympäristössä tapahdu mitään huolestuttavaa! Siihen työhön olen kuin luotu...
Jopa jo liian kuumaa - mitä valkoisia lentäviä otuksia (15.5.)
Kuulemma on tulossa kesä.
Jos oikein muistan, kesä tarkoittaa aivan liian tukalaista oloa minulle.
Mutta: Puhuvat, mitä puhuvat, ei vielä ole ollut sellaista säätä.
On ollut aivan ihanaa päästä aamuvarhain (kuulemma klo 6.10) aamulenkille. Ei ole helteistä, viime päivinä ei ole ollut sateistakaan.
Aamulenkeillä minua ovat häirinneet oikeastaan vain valkoiset otukset. Sellaiset, mistä vielä tippuu minun reitilleni valkoisia kokkareita. Vaikka kuinka olen yrittänyt nuuskia noita kokkareita, ne eivät ole muuttuneet hyväntuoksuiseksi.
Ihmiset kuulevat kutsuvan noita lentäviä otuksia lokeiksi, minusta ne ovat valkokakkaliidokkeja.
Toivottavasti ne muuttavat pian johonkin toisiin maihin - niin kuulemma kaikki linnut tekevät tämän tästä.
Pääsin vappujäätelölle (1.5.)
Olen silloin tällöin ihmetellyt, että voisinko useamminkin päästä ihmisten mukaan autolla jonnekin. Ei sillä ole väliä minne, mutta jonnekin..?
Haluaisin vain päästä mukaan.
Tänään.. Aluksi näytti siltä, että taas saan/joudun jäämään yksin kotiin, mutta perheeni äiti keksi, että jos Hesekin otettaisiin mukaan...? Ja pikaisen perheneuvottelun tulos oli minulle mieleinen:)!!!
Jippii:)
Kuulemma mentiin vappuajelulle.
Näköjään sellaiselle ajelulle, missä ei tasaista vauhtia ole yhtään ja jatkuvasti on seurattavaa. Aina uusia risteyksiä, paljon autoja, paljon ihmisiä ja myös koiria siellä täällä.
Pakko oli jotain vapputervehdyksiä heittää vaikka avoinna olleen kattoikkunan kautta.
Sitten pysähdyimme kuulemma vapun tärkeimmälle asialle: jätskille.
En tiennyt aluksi mistä on kyse, mutta odottelun, odottelun (kiskalla oli jonoa) jälkeen jäätelöä näytti olevan kaikilla perheeni ihmisillä kädessä.
Mutta mikä paras ta minäkin sain - minulle oli valittu päärynäjäätelöä. En ollut koskaan ennen maistanut moista, mutta nyt se maistui herkulta. Kaikki muutkin perheestäni kehuivat sitä. 5 pientä teelusikallista menivät nopeasti.
Jos vappu = päärynäjäätelöä, niin vappu on kiiiivaaaa:)
Valkoinen massa on lähes kokonaan hävinnyt (25.4.)
Olen näissä kirjoituksissa useaan otteeseen kehunut talven ihanaa valkoista massaa - kuulemma lunta. Mutta nyt se on lähes joka paikasta pois. Ikävää, kun en pääse pyörimään ulkona.
Ja se on vielä kummallisempaa, kun ihmiset kehuvat, että nyt tätä lunta on yhä vain vähemmän ja vähemmän pihalla. Ikään kuin sen kunniaksi pääsen omalle pihalle useammin kuin ennen. Nyt ihmiset rapsuttelevat lumen alta paljastunutta maata ja saan välillä seurata mukana.
Minun mielestäni lunta olisi kannattanut rapsuttaa ja olisin ollut tosi mielelläni siinä mukana.
Hyvää pääsiäistä!
Nyt on kuulemma pääsiäinen, joku ihmisten viettämä juhla. Me koirat emme paljon noista ymmärrä, mutta kivaa on, kun oma perhe on paljon normaalia enemmän kotona. Joten hyvää pääsiäistä kaikille koiruleille :)
Vaikka ei tämä ihan kivaa ole koko ajan ollut. Eilen aamulenkillä oli yllättäen niin paljon uutta lunta, että keräsin hirmuisia lumipalloja etutassujeni pitkiin karvoihin ihan koko ajan. Emäntäni poisti niitä aina pikku matkan mentyämme, mutta niitä tuli koko ajan lisää. Ja ne kasvoivat kuten lumipalloilla on tapana ja vaikeuttivat kulkuani. Onneksi sellaista oli vain sillä aamulenkillä, myöhemmin lumi oli jo sulanut sen verran, ettei se enää ollut niin tarttuvaa.
Tänään väsyin ihan hirmusti, kun ovelle tuli jatkuvasti joitain vieraita lapsia, joilla oli kummalliset vaatteet. Oli tosi rasittavaa ravata jatkuvasti ikkunan ja ulko-oven väliä ja haukkua kaikille ovikellon soittajille. Ja perheeni ihmisjäsenten mielestä siinä ei ollut mitään erikoista - menivät vain ovelle ja antoivat kävijöille (kuulemma trulleille?) vieläpä karkkia. Koirapojan mielestä ihan kummallista touhua, onneksi iltaa kohden tilanne normalisoitui ja minäkin sain otettua kunnon päivänokoset.
Koiramaisia kiireitä
On tässä mennyt talviviikkoja koiramaisten kiireiden kanssa.
Olen päässyt / saanut / joutunut matkustamaan useampaankin kertaan. Minusta tuntuu, että olen päässyt, sillä aina harmittaa kun vain muut lähtevät.
No. Joka tapauksessa kävin Vaasassa tapaamassa äitiäni. Ei ole maailma muuttunut siellä. Olen alakynnessä, niin kirjaimellisesti kuin vain voi olla. Kun äiti pikkasen avaa suutansa, olen nöyrää poikaa. Joka tapauksessa olihan se jälleen opettava reissu. Ja kyllä siellä kivaakin oli, kun pääsin toisten koirien kanssa leikkimään ja jopa meren jäälle juoksemaan. Mutta vähän ihmeissäni olin, kun muut perheeni jäsenet jättivät minut sinne hoitoon ja lähtivät itse jonnekin. Hieman pelotti, että tulevatko varmasti noutamaan kotiin. No, tulivat tietysti ja silloin minä pidin huolta, etteivät varmasti toista kertaa lähde sieltä ilman minua.
Olin muuten seuraavalla automatkallakin varuillani - ettei vaan taas vietäisi johonkin "päivähoitoon". Mutta onneksi ei. Kehuja kyllä Vaasaan ihmisille - rakasta hoitoa heiltä sain jälleen.
Talvilomamatkalla pääsin Vuokattiin. (Älkää säikähtäkö koirat: "katti" ei tarkoita tässä yhteydessä kissaa)
Joka tapauksessa sielä oli koiramaiset oltavat, kun asuinpaikkani sohvalta pääsin näkemään tosi paljon ohikulkijoita - kuulemma rinteeseen menijöitä.
Pääsin minäkin moneen kertaan nauttimaan Vuokatin ihanasta (kohdallani korostan sanaa lumisesta) luonnosta. Ja pääsin vähän katsomaan hiihtolatujenkin sijaintia.
Kyllä koirapoika nauttii kun talvella on lunta. :)
Tassusuihkuja .. 29.1.
Ihmiset ovat puhuneet pitkään ihanasta suihkusta. En ole siitä ymmärtänyt mitään?
Nyt alan ymmärtää.
Minustakin on kiva mennä lämpimään tassusuihkuun, kun tassuihini on tarrunut useampi kokkare lunta. Näköjään lumikokkareet eivät tykkää vedesta - tai päinvastoin...
Joka tapauksessa ulkolenkin jälkeen menen jo "lähes" mielelläni suihkuun, kun tiedän, että tassujeni lumipaakut lähtevät.
Viime päivien säät ovat olleet aivan ihania. Pakkasta 2-18 astetta, se on koiramaisen ihanaa säätä.
Ihanaa talvea, ihanaa - ja tassut kunnossa 22.1.
Viime päivinä on ollut jälleen koiramaisen ihania talvipäiviä:
Kotiväkeni on yrittänyt opettaa, että saisin kylpeä lumessa vain kotipihallani. Mutta aina joskus, kun taluttajani katse kaikkoaa, saatan kieriskellä muuallakin.
Ja lenkeiltä kotipihalleni palattua otan todellisen loppukirin.
Useita, useita, useita kierroksia lumessa... hyvin usein omistajani saavat kantaa minut sylissä sisälle, koska talutushihnani on niin kiemuroilla ympärilläni.
Pysyisivät perässä... sanon minä. :)
Nyt puhuvat, että tassuni ovat aivan kunnossa.
Olen jo tottunut siihen, että usein lenkin jälkeen käyn tassusuihkussa - on oikeastaan ihan mukavaa, kun lämmin vesi huuhtoo ylimääräisen lumen tassuistani. En minäkään lumesta sisällä tykkää.
Näönkö vuoksi, 17.1.
Minusta näinä kunnon pakkaspäivinä on aivan ihanaa päästä ulos lumihankeen. Arkiaamuisinkin ole päässyt tällä viikolla melko tarkasti kuuden aikaan ulos: Olen mennyt heti lähimpään lumihankeen piehtaroimaan. Voi sitä ihanaa raikkautta >>>
Ihmiset tuntuvat puhuvan, että nyt on pakkasta 10, 14 tai 18... minä en pakkasesta mitään ymmärrä. Aina on ollut yhtä lystiä päästä ulos.
Mutta ilmeisesti näillä lukemilla on vaikutusta naapurin koiriin? Niillä kun on jotain ihmeellisiä vaatteita päällä. Muka lämmittävät?! Minulla oma turkkini riittää läämmitykseen ihan hyvin.
Näyttävätkin vielä hassuilta. Joskus olen ajatellut, että pitääköhän niiden laittaa jotain päälle ihan näön vuoksi... :)
Uuden vuoden juhlintaa, 11.1.
Ihmisten uuden vuoden juhlinta ei oikein ole minun mieleeni. En ymmärrä yhtään, miksi täytyy paukutella niin hirvittävästi. Minua suorastaan pelotti se räiske enkä olisi millään halunnut lähteä ulos silloin kun pauke oli kiivaimmillaan. Onneksi sitä ei kuitenkaan kestänyt montaa päivää.
Ulkoilusäät ovat olleet kuitenkin mainiot ja on ollut tosi kivaa, kun on päässyt kierimään hangessa aina lenkin päätteeksi. Toivottavasti tällaisia kelejä riittää pitkään!
Tassuni pääsivät vuodenvaihteessa hieman ärtymään ja yritin parantaa niitä tietysti nuolemalla. Mutta valitettavasti ne vain ärtyivät siitä enemmän. Ja sitten minut vietiin lääkäriin, joka puhdisti tassuni ja laittoi niihin lääkettä. Pahinta oli kuitenkin se, että sen jälkeen minulle laitettiin kauluri, jotta en pääsisi nuolemaan lääkettä pois. Viheliäinen kapistus! Jouduin pitämään sitä kotonakin, vaikka se kaulassa/päässä minulla oli tosi vaikeaa edes normaalisti liikkua - törmäilin moniin paikkoihin, joista tavallisesti pääsen kulkemaan ihan vaivatta. Onneksi tassuni ovat nyt jo parantuneet niin, ettei sitä "tötteröä" tarvitse enää pitää. Ihmiset kuulemma tekevät vuodenvaihteessa "uuden vuoden lupauksia". Minäkin voisin nyt luvata, että annan jatkossa ihan kiltisti oman perheeni puhdistaa ja kuivata tassuni lenkin jälkeen, jos kerran se auttaa tassujani pysymään kunnossa niin, ettei enää tarvitse niiden takia mennä lääkäriin ja käyttää sitä nöyryyttävää kauluria.
................
Jotakin hukassa..? Kokeile koiramaisesti painotetusta hausta:
