Vuosi 2010

En pidä raketeista

Jos minulta kysyttäisiin, ja aika monelta koirakaveriltanikin, niin kaikkien rakettien ja pommien ampuminen pitäisi kieltää. En pidä yhtään niistä, en yhtään.

Heti kun kuulenkaan ampumista, häntäni laskeutuu alas. Kotipihani maisemissa juoksen heti portaille, ja jos kuulen ammuntaa jo sisälle, en halua ulos ollenkaan.

Jos on pakko ampua, niin ampukaa kaikki pommit klo 23.50-00.10. Sen välin yritän kestää sängyn alla kotona.

 

Jouluna

Täytyy heti pyytää anteeksi, ettei ole tullut kirjoiteltua muutamaan kuukauteen. On kuulemma ollut niin kiire, kaikenlaista erilaista tekemistä. Ja kaikki se muu on ollut muka tärkeämpää kuin tänne kirjoittaminen.

Joka tapauksessa syksy on mennyt nopeasti. Aika terveenä olen ollut ja monessa mukana - niin kuin tähänkin asti. Nyt jouluna sain herkkuja, ja niin kuin ihmisilläkin, vatsa meni vähän sekaisin.
Mutta eiköhän elimistö palaudu, niin taas siirrytään normaaliin murkinaan.
Kuulemma muuten leseet ovat hyviä vatsalleni, niitä noi omistajat laittavat vajon teelusikallisen päivittäin ruokaani.

Otin muuten sivuilleni käyttöön myös mm Facebookin, MySpacen, Twitterin yms. jako -toiminnot (yläreunassa). Eli linkkejä vain jakoon, jos arvelette, että touhuni kiinnostavat muitakin.

 

 

Ja kesä koitti (20.6.)

Kevät on ollut kauhean kiireistä aikaa. Hirmuisten lumimassojen jälkeen onneksi tuli kuva aika ja suhteellisen lämpimät kelit.

Nyt on jo alkukesän aikana on saanut nauttia(?) helteestä ja sateesta. Kuulemma nurmikko tykkää tällaisesta. Minä toivoi meteorologilta (kuulemma Ilmatieteen laitoksella sanovat metkuiksi) n 10-15 asteen lämpöä ja korkeintaan puolipilvistä.

 

Tahkolla ja muuta lumista (13.3.)

Olen näillä palstoilla tainnut jo aiemmin kehua lumisesta talvesta, mutta edelleenkin voin todeta, että lunta riittää: jippiii!!

Uutena asiana olen viime päivinä saanut kokea Tahkon. Se ei ole syötävää.
Minulle se tarkoitti muutaman tunnin autossaoloa ja sitten muutaman päivän oleskelua aivan oudossa ympäristössä. Menomatkalla en tahtonut jaksaa nukkua paljoakaan, mutta paluumatkalla (kun ymmärsin, että kotiin ollaan menossa) nukuin lähes koko matkan.

Tahkolla parasta oli se, etten jäänyt yksin milloinkaan. Aina oli joku perheenjäsen mukana.
Ikävin kokemukseni oli se, kun huomasin, että 2 perheenjäsentäni tuotiin pihaan eläimen vetämänä. Ajatelkaa, se oli kuulemma hevonen, joka tuli minun pihapiirini ja veti perässään omaa väkeäni. Toivottavasti sellaista ei satu toiste.

Lunta oli siis Tahkollakin >>
Sitä en ymmärtänyt, että miksi yhdessä paikassa ihmiset pitivät eräänlaisista naruista kiinni, jotta he pääsivät ylös. Ja sitten he vain mutkittelivat alas. Ja taas narun vieressä ylös... Se kuulemma vielä maksoikin.
Minua tuollainen touhu lähinnä väsytti >>

 

Pakkasta on ollut - liikaakin (25.2.)

Olen täällä aina silloin tällöin kehunut ihanasta pakkassäästä, mutta tämä jo riittää..
Olen kuullut puhuttavan, että jo parisen viikkoa "keittiön mittari" on näyttänyt vähintään 15 astetta pakkasta - parhaimmillaan (lue: kauheimmillaan) 30 astetta. Meikäpoika on kuluneina viikkoina käynyt ihan OK vajaan parin kilsan lenkeillä, kun pakkasta on ollut rapiat 20 astetta, mutta jos miinusta on jotain 27 astetta, niin silloin jo meikäläisen tassut kaipaavat syliin 10 minuutin ulkoilun jälkeen.

Meikäläisellä kun ei ole tassuissa, eikä muuallakaan lisälämmittimiä. Sellaisia, mitä ihmiset näyttävät laittavat 4- tai jopa 5-kertaisesti päällensä ennen kuin suostuvat avaamaan ulko-ovea.
Minulla on yksi asu: se on kuulemma kura-asu. Se ei sovellu pakkasella, ja siitä olen täysin samaa mieltä. Itse asiassa en tiedä yhtään keliä mille se sopisi.

Joka tapauksessa ilmeisesti nämä pakkaslukemat vaikuttavat siihen, että lumi on säilynyt (toisin kuin viime palvena). Ja jopa sitä on satanut lisää.
Oliskohan 2010-luku kokonaisuudessaan lumivuosikymmen. Jee, niin taitaa olla.

 

Voi tätä lumen ihanuutta (5.2.)

Valkoista, valkoista, valkoista...sanovat sitä lumeksi. Rakastan sitä.

Kuulemma telkkarissa sanottiin (Ylen kanavilla, siis kanavalla, minkä toiminnan perheenikin maksaa), että nyt on Etelä-Suomessa lumisin talvi miesmuistiin. Miesmuistiin...? En tiedä..?
Mutta minun kotilenkeilläni on ollut ihanaa valkoista massaa riittämiin. Lenkittäjäni joskus muistelevat, että menneinä talvina oli hiekoitushiekkaa ja.. ... ja se oli ikävää tassuilleni.

Nyt olen tehnyt sen johtopäätöksen, että ihmisiltä hiekoitushiekka on loppu. Sitä ei ole näkynyt, ja mikä tärkeintä: sitä ei ole tuntunut tassuissa. On ollut vain ihanaa valkoista massaa - lumeksi kuulemma kutsuttavaa ihanuutta.

 

Tassuja paleltaa (6.1.)

Juuri kehuin lumessa piehtaroimisesta, mutta nyt vois pari sanaa tekstata myös säistä. Tassuja nimittäin paleltaa. Muuten tarkenisin hyvin 20 asteen pakkasessa hölkkäillä, mutta meikäläinen ei ole tottunut tassuissa lämmittimiin.

Lumi vois jäädä, mutta tassujen puolesta toivoisin jo piakkoin vähän vähemmän pakkasta - esim kymmenen astetta riittäisi oitis.

Muuten näyttää erinomaiselta vuosikymmeneltä: Minun ei ole tarvinnut olla pitkään yksin. Perheen koululaisella on kuulemma loma - kestääköhän se tämän vuosikymmenen? Niin toivoisin.

 

Aikainen herätys (1.1.)

Sanovat, että vuosikymmen alkoi uusi.
Minulla se tarkoitta ulkoilua  klo 5.45. En nimittäin halunnut edellisenä iltana ulos, kun jotkut kummat halusivat räiskytellä jotain pommeja - rauhan aikana.

Joka tapauksessa oli muuten ennen kuutta rauhallista ulkoa, ja paljon lunta. Oli ihanaa päästä pissalle sille edellisillan "Outokummun lenkin". Minua käytettiin kuulemma edellisena iltana tehtaiden lähellä - koska siellä ei asu moni - ja koska siellä ei kuuluu pakututtelua.
Ihan ok minusta, ei siellä kuulunut kuin Santahaan laduilla hiihtävien sivakointi.

Joka tapauksessa. Koiramaisen hienoa uutta vuosikymmentä 2010.